Lähisuhdeväkivalta

Sama kaava

Väkivallan kehittyminen lähisuhteessa tapahtuu usein saman kaavan mukaan.

Suhteen alkuvaihetta leimaa yleensä myönteinen kiinnostus toista osapuolta kohtaan. Tuhoisassa suhteessa väkivaltaan päädytään usein askel kerrallaan ankaran hallitsemisen ja mustasukkaisuuden kautta. Uhrin elinpiiri rajautuu yhä pienemmäksi, ja lopulta hänet usein eristetään sosiaalisesti. Lisäksi väkivaltainen kumppani murtaa vähitellen uhrin itsetunnon arvostelemalla ja pilkkaamalla tätä. Ruumiillinen ja seksuaalinen väkivalta sekä väkivallalla uhkailu astuvat yleensä kuvaan tässä vaiheessa. Uhri sopeutuu tilanteeseen yhä enemmän pelätessään joutuvansa vielä pahemman väkivallan kohteeksi.

Toistuvat väkivallanteot ja eristäminen sekä huolenpidon ja väkivallan välillä vaihteleminen saavat hyväksyttävän toiminnan rajat vaikuttamaan häilyviltä. Lopulta pelko, hallinta ja väkivalta näyttäytyvät uhrille normaalina osana jokapäiväistä elämää. Jos ja kun uhri kertoo suhteessa tapahtuvasta väkivallasta ja loukkauksista jollekin ulkopuoliselle, tilanne on usein jatkunut jo pitkään. Tällaisesta suhteesta voi olla vaikea päästä irti.

Miltä se tuntuu?

Ihmiset reagoivat väkivaltaan eri tavoin. Monet ottavat syyn ja vastuun väkivallasta omille niskoilleen ja häpeävät tapahtunutta. Yleisiä tunteita ovat lisäksi viha, voimattomuuden tunne ja suru. Pitkään kestäessään toistuva väkivalta aiheuttaa uhrille äärimmäistä stressiä. Seuraukset voivat toisinaan ilmetä pitkänkin ajan kuluttua väkivallan loppumisesta. Tavallisia oireita ovat vatsakipu, päänsärky, nukkumisvaikeudet, sekavuus ja uupumus.

Keneen väkivalta kohdistuu?

Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, jota ilmenee sekä vastakkaista että samaa sukupuolta olevien parisuhteissa.

Useimmiten lähisuhdeväkivallan uhri on nainen ja väkivallantekijä on nykyinen tai entinen avio- tai avomies tai lapsen isä. Myös miehet voivat joutua naisen käyttämän väkivallan uhreiksi. Naisen käyttämässä lähisuhdeväkivallassa hallinnan ja eristämisen toimintamalli ilmenee kuitenkin harvemmin. Lisäksi naisen mieheen kohdistama seksuaalinen ja ruumiillinen väkivalta on yleensä vakavuusasteeltaan lievempää kuin miehen väkivallanteot.

Samaa sukupuolta olevien suhteessa uhrin asema voi olla kaksin verroin vaikeampi. Koska kyseinen suhde ei ole yhteiskunnan normien mukainen, ulkopuoliset voivat kyseenalaistaa tilanteen, jolloin uhri saattaa erakoitua täysin ja jäädä pahoinpitelevän kumppanin armoille. Monet parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneet homo- ja biseksuaalit tai transihmiset epäröivät lisäksi rikosilmoituksen tekemistä. Jo pahoinpidellyksi tulemisesta voi olla vaikea kertoa vieraalle ihmiselle, kuten poliisille tai lääkärille. Vaikeutta lisää huomattavasti ajatus siitä, että joutuu kertomaan elävänsä yhteiskunnan normien ulkopuolella.

Miten väkivalta ilmenee?

Lähisuhdeväkivalta voi ilmetä eri tavoin. Se voi olla ruumiillista, henkistä tai seksuaalista.

Väkivaltaa on esimerkiksi ravisteleminen, töniminen, retuuttaminen, kuristaminen tai veitsellä uhkaaminen. Tällaisia tekoja pidetään ruumiillisena väkivaltana, vaikka niistä ei jäisi mustelmia eikä haavoja. Seksin harrastaminen nukkuvan tai huumatun henkilön kanssa on seksuaalista väkivaltaa, joka on laissa kiellettyä.

Hallitseminen ja eristäminen ovat esimerkkejä henkisestä väkivallasta. Toisen sähköpostien tai puhelimen tarkistaminen, pakottaminen tai uhkaaminen, lukitseminen sisään tai ulos, tunkeutuminen toisen kotiin ilman lupaa tai toisen seuraaminen ovat tämän lisäksi rikoksia.

Henkistä väkivaltaa voivat olla myös lasten, lemmikkien tai omaisuuden vahingoittamisella uhkailu, itsemurhauhkaukset tai uhkaukset toisen sukupuolisen suuntautumisen paljastamisesta vastoin tämän tahtoa esimerkiksi työpaikalla tai sukulaisille.

Henkiseen väkivaltaan sisältyvät lisäksi henkilön tai tämän ystävien mitätöiminen tai solvaaminen, äärimmäinen mustasukkaisuus, kumppanin nolaaminen ja nöyryyttäminen muiden läsnä ollessa sekä toisen saattaminen asemaan, jossa tämä on taloudellisesti riippuvainen väkivaltaisesta kumppanista.

Väkivaltaista suhdetta leimaa usein arvaamattomuus. Väkivaltainen kumppani voi yhtenä hetkenä lyödä, uhkailla ja loukata, ja hetken kuluttua olla hellä ja katuvainen. Onnellisten ja rauhallisten hetkien vuoksi uhri jaksaa yhä uudelleen uskoa, että tilanne voi vielä kääntyä hyväksi. Kokemukset kuitenkin osoittavat, että väkivaltaiset suhteet harvoin paranevat itsestään. Tilanne voi muuttua paremmaksi vain väkivallan loputtua, kun väkivallantekijä tunnustaa tekonsa, ottaa vastuun väkivaltaisesta käytöksestään ja hakeutuu ammattiauttajalle.

Väkivallan näkeminen tai kuuleminen

Voi olla erittäin traumaattista nähdä tai kuulla vanhemman lyövän tai loukkaavan läheistä ihmistä, esimerkiksi toista vanhempaa. Jos olet joutunut todistamaan väkivaltaa, voit hakea apua.

Lainsäädäntö

Kaikenlainen ruumiillinen ja henkinen väkivalta on kielletty laissa.

Mistä voi hakea apua?

Jos sinä tai joku tuntemasi henkilö on kokenut väkivaltaa jossakin muodossa, voit hakea apua asiaan erikoistuneilta vastaanotoilta tai tukikeskuksista. On myös olemassa turvakoteja, tukilinjoja ja erilaisia verkkosivustoja, jotka ovat keskittyneet auttamaan väkivaltaa kokeneita. Voit esimerkiksi ottaa yhteyttä Nollalinjaan puhelimitse tai chatissa. Akuuteissa väkivaltatilanteissa soita hätäkeskukseen 112.

Väkivallantekijä

Väkivaltaista käyttäytymistä voi muuttaa, ja siihen on saatavilla apua. Useimmissa kunnissa on vastaanottoja, joissa käsitellään tällaisia kysymyksiä ja joista voi hakea apua. Voit ottaa yhteyttä myös esimerkiksi Lyömättömään linjaan tai Miesten keskukseen.